Viimeiset terveiset!

Siis Valenciasta... Tänään on tosiaan viimeinen ilta ja pakkauskin on jo tehty. Ihmeen hyvin kaikki mahtui kyytiin. Seitsemän kiloa tulee sitten postin kautta. Eilen tarjosin perheelleni illallisen lemppari ravintolassani Kinkku Kinkussa. Toi nimi on kyllä ihan paras (Jamon Jamon). Tänään sitten illastettiin ihan kotona. Täällä on ollut tämän viikon näiden ranskalainen kaveri joka osaa tuon kokkaamisen taidon. Illallisen lisäksi annoin perheelleni pienen joululahjan ja hyvästit heitetään kohta, kunhan saan tämän tekstin kirjoitettua. Olin miettinyt valmiiksi mitä tähän viimeiseen päivitykseen kirjoittaisin, mutta nyt lyö kyllä ihan tyhjää! Ja kiirekin on, kun pitäisi kaikkea pientä vielä hoitaa. Ajattelin ensin että olisin kirjoitellut huomenna Barcelonassa, mutta ei tätä arvaa jättää viimeiseen tipppaan.

Kerron siis mitä muistan :)

Syksy on mennyt todella nopeasti. Kun muistelen ensimmäisiä viikkoja täällä, niin tuntuu että niistä on ikuisuus. Kaupunkina Valencia on yllättänyt positiivisesti. Ennen tänne tuloa en tiennyt paikasta juuri mitään, niin odotuksetkaan eivät kyllä korkealla olleet. Todella mukava pikkukaupunki. Tai pieni ja pieni, onhan tämä Helsinkiä paljon isompi, mutta kompaktimpi. Perheen kanssa kaikki on sujunut ongelmitta ja olenkin todella tyytyväinen että valitsin perhemajoituksen ja sain vielä loistavat tyypit :) Koulussa kaikki on sujunut myöskin odotetusti. Välillä hommat ovat sujuneet nihkeästi ja välillä yllättävän liukkaasti. Kokeet menivät varmaan ihan ok vaikka lukeminen loppuvaiheessa aika tervanjuontia olikin. Kouluahan minulla ei loppujen lopuksi hirveästi ollut, joten sen puoleen syksy on ollut aika lomailua. Odotankin kauhulla mikä työvuori keväällä odottaa. Lupaan opiskella Suomessa ahkerasti (yeah right). Sen sijaan olen ollut ahkera espanjan opiskelija. Olen ihan tyytyväinen siihen miten puhetaidot ovat kehittyneet. Tällä viikolla kun olen illastanut useamman kerran perheeni ja heidän kaverin kanssa, olen pysynyt hyvin jutussa mukana. Toissailtana olin se joka puhui kaikkein eniten. Hyvä minä! Suurin kiitos kehityksestä kuuluu ehdottomasti yksityistunneille ja sille että kotona on ollut pakko puhua espanjaa. Jos joku teistä lukijoista miettii vaihtoonlähtöä niin suosittelen ehdottomasti yksityistunteja ja sitä että puhuu paikallisten kanssa mahdollisimman paljon. Muutenkin oma aktiivisuus kielen oppimisessa on todella tärkeää. On täällä myös vaihtareita jotka eivät ole tehneet mitään kielen oppimisen hyväksi. Eivät he kyllä ole sitten juuri kehittyneetkään. 

Kaiken kaikkiaan voin sanoa että syksy on ollut erittäin onnistunut ja olen tyytyväinen että tänne lähdin. Tietysti koko syksyn ajan on ollut lievä koti-ikävä niin kuin varmasti kaikilla vaihtareilla. Nyt kun jäljellä on enää hetken verran niin odotan jo innolla Suomen pakkasia ja lunta! Siitäpä tuli mieleen että Valencian ilmasto on kertakaikkiaan mainio. Siinä yksi hyvä syy lisää tulla tänne :)

Kello lyö jo miljooonaa ja aamulla on aikainen herätys joten lopetan tähän tämän blogin. Pahoittelen että loppu vähän lässähti, mutta kiire pukkaa hieman päälle. Valencia kiittää ja kuittaa! Ja tietysti toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa ja rauhallista joulua :)

Joulutunnelmaa Valenciassa

Tämä viikko on vierähtänyt toipuessa Rooman reissusta. Nyt sitten pitäisi jaksaa lukea ensi viikon kokeisiin. Minulla ei ole kuin kaksi koetta, joten ensi viikko ei ole paha rasti ollenkaan. Vähän mietityttää vaan se espanjan koe, josta jo aiemmin kerroin. Suurin ongelma on etten jaksaisi millään keskittyä lukemiseen. Päässä pyörii vaan kotiinlähtö. Tämä päivä mukaanlukien minulla on Valenciassa enää viisi päivää jäljellä. Perjantaiaamuna lähdemme Barcelonaan, jossa olemme yhden yön ja lauantaina lennämme sieltä kotiin. Siis minä ja pari muuta Kouvolan vaihtaria. Täällä Valenciassa pitäisi tehdä vielä tuliaisshopppailuja. Ostan osan tuomisista täältä ja osan vasta Barcelonasta lauantaiaamuna, niin kestävät tuoreena perille. Huomenna pitää laittaa paketti menemään, niin mahtuu laukkuihin enemmän tavaraa :)

Täällä joulunodotus on mielestäni vähän erilaista kun Suomessa. Johtuen tietysti paljon ilmastosta. Onhan se vähän outoa kun täällä käytetään joulusomistuksessa joulutähtiä, siis ulkona. Jouluvalot killuu palmuissa ja kesäkukat kukkii. Yksi päivä oli töllössä mainos, jossa mainostettiin lapsille polkupyöriä joululahjaksi. Olin vähän että WOOT! Kaiken lisäksi täällä on ollut pari päivää pieni lämpöaalto. Lämmintä on ollut reilu parikymmentä vaikka aurinko ei ole paistanut. Eilen illalla kävin räpsimässä kuvia keskustan jouluvaloista, niin meinasin tukehtua syystakissa ja kaulahuivissa. 

Kielikoulun Mónican kanssa puhuttiin viikolla miten joulua vietetään täällä ja Suomessa. Hänestä oli mielenkiintoista kun kerroin että Suomessa käydään yleensä haudoilla viemässä kynttilät jouluaattona. Täällä sitä ei harrasteta. Täällä myöskin Tapaninpäivä on jo normaali päivä ja joulun vietto alkaa varsinaisesti vasta aattoiltana, eli joulu on täällä paljon lyhyempi kuin Suomessa. Sinänsä ihme, kun täällä tykätään viettää vapaapäiviä mahdollisimman paljon :D Kerroin hänelle myös mitä Suomessa syödään jouluna. Hänen niin kuin meidänkin perheessä syödään paljon kalaa. Osasin kertoa hänelle miten graavilohta tehdään. Se kuulosti hänestä niin eksoottiselta ja hyvältä, että hän meinaa kokeilla sitä itse. 

Täällä on myös Lotería de Navidad eli joululotto. Ihmiset ovat menneet aivan hulluiksi siitä. Minun bussipysäkin vieressä on virallinen lottokauppa ja yksikin päivä sinne oli hurjat jonot. Yksi lottolappu maksaa 20 euroa ja niitä voi sitten ostaa niin paljon kuin haluaa. Minulla jäi vähän epäselväksi miten homma menee, mutta kyseisessä lotossa on paremmat mahkut voittaa kuin suomalaisessa versiossa ja pääpalkinnon lisäksi jaetaan paljon pienempiä voittoja. Itse arvonta on ensi lauantaina ja se on kunnon spektaakkeli. Olen nähnyt mainoskatkelmia siitä. Harmi etten ole näkemässä sitä.

Kuten jo kerroin, kävin eilen napsimassa kuvia keskustan jouluvaloista. Laitan tähän muutaman. Sitä en ole varmaan muistanut kertoa, että tiputin tässä muutama viikko sitten järkkärin kadulle. Se oli kylläkin käsilaukussa. Kuului vaan kiva kilahdus ja olin varma, että ainakin suodin ja putki ovat tuhannen päreinä. Ihme ja kumma, mutta kamera ja putki olivat ulkoisesti ihan ok. Samoin suodin oli täysin ehjä. Ainoastaan akun kansi oli irronnut, mutta siinäkin oli kiinnikkeet ehjät. Olen nyt kuvaillut sillä sen jälkeen ihan normaalisti. Tarkennuksessa on ehkä pientä häikkää ja pitää viedä se huoltoon Suomessa. Onneksi on vakuutus :) Täytyy todeta että tuo on ihan ihme Rambokamera, ei mene rikki millään! Nyt Canonin mainostamisesta niihin kuviin...

Nämä pikkukuuset on ehdottomasti minun lempparit :)

Katedraalin edustalle on ilmestynyt joulukojuja:

Nyt on oikeasti pakko käydä kiduttamaan itseä subjunktiivin ihmeellisessä maailmassa. Lisäksi kohta tänne tulee vuokralaisehdokas katselemaan kämppää. Sama italialainen tyttö joka oli kiinnostunut tästä kämpästä jo kesällä. Viimeinen päivitys tulee loppuviikosta, jossa sitten pistän purkkiin koko syksyn saldon täällä. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Rooma

Tänään on kotiuduttu Roomasta ja aika kulttuuripitoinen viikonloppu on takana. Meidän lento oli perjantaina Roomassa alkuiltapäivästä. Perjantaina meidän piti mennä tutustumaan Vatikaaniin, koska katolisten juhlan takia Vatikaanin museot olivat kiinni koko viikonlopun. Kiirettä siis piti ja saatiin melkein juosta että kerettiin. Me otettiin sellainen reilun parin tunnin opastettu kierros lennosta, kun meillä ei tosiaan ollut aikaa ihmetellä lippujonossa. Ryhmäläisistä suurin osa oli venäläisiä, joten oli oikein kotoisa olo :D 

Jos joskus menen Vatikaaniin uudestaan niin ostan lipun sekä jonkin audioguide -vaihtoehdoista ja kiertelen omassa rauhassa siellä. Sellaiselle henkilölle joka ei niin välitä historiasta ja kulttuurista, niin en suosittele paikkaa ollenkaan :D

Museoissa oli jos jonkinmoista patsasta:

Kaikki oli todella mahtipontista katoista lähtien:

Vatikaanin turisteilta kiellettyihin syövereihin olisi kiva päästä tutustumaan. Sain juuri käsivarret supervirutettuina kuvan johonkin supersalaiseen paikkaan menevästä käytävästä. Onneksi mielikuvitus ei yhtään laukannut tuolla. Kiitän siitä ainoastaan Enkelit ja Demonit kirjaa ja elokuvaa!

Kierroksen kohokohta useimmille oli tietysti Sikstuksen kappeli. Kappeli on pyhä paikka eikä siellä saa puhua eikä ottaa kuvia. Kappeli on täynnä Michelangelon ja muiden kuuluisien taiteilijoiden töitä. Maalaukset eivät ole ihan meikäläisen tyylisiä, mutta hattua täytyy nostaa maalareille kun tietää mikä työmäärä noissa on takana. Vielä vinkki: Jos menet tuonne, niin ota kiikarit mukaan niin näet paremmin korkealla olevat maalaukset :)

Sikstuksen kappelissa pidetään myös konklaavi. Sinne osaan ei myöskään turisteilla ollut mitään asiaa.

Näiden ovien taakse kardinaalit kokoontuvat konklaaviin. Melko modernia :D

Kierroksemme päättyi Pietarinkirkkoon ja Pietarinaukioon. Ne ovat myös Vatikaanin ainut osa johon pääsee vapaasti. Adjektiivit jotka minä keksin niitä kuvailemaan ovat valtava ja mahtipontinen.

Pietarinkirkosta:

Sveitsiläiskaartilainen vartiossa:

Lauantain ohjelmaan kuuluivat Forum Romanum, eli muinaisen Rooman ydinalue ja Colosseum. Otimme jälleen opastetun kierroksen ja voin suositella sitä muillekin. Oppaan kanssa pääsimme jonojen ohi ja muutenkin alueesta sai paljon enemmän irti kun tiesi mikä mikäkin kivikasa on ollut.

Muinaista Roomaa:

Osa alkuperäisistä teistä on säilynyt tähän päivään asti:

Colosseum on kärsinyt vuosisatojen saatossa maanjäristyksistä, katolisen kirkon rystöretkistä, liikenteestä ja viime talvena lumesta. Ensi vuonna Colosseum laitetaan ainakin osittain pakettiin kun sitä ruvetaan kunnostamaan. Huonossa hapessahan tuo näyttää olevan. Ja taas vinkki: Colosseumilla käy pahimpaan turistiaikaan jopa 80 000 ihmistä päivässä. Jos et halua notkua lippujonossa koko päivää, niin osta opastettu kierros tai yhteisliput Forum Romanumille ja Colosseumille Forum Romanumin lippuluukulta, jossa on huomattavasti lyhyemmät jonot.

Kierreltiin myös muissa Rooman kuuluisissa paikoissa kuten Pantheonissa, sehän on kuuluisa kupolistaan.

Pantheonin edessä oli hiljainen mielenosoitus eläinten oikeuksien puolesta:

Tuossa kaupungissa ei kyllä heti lopu nähtävyydet kesken. Kaupungilla kävellessä vähän väliä tuli eteen jokin muinaismuisto ja muutaman päivän jälkeen on ihan ähky kaikista vanhoista monumenteista. Muutama päivä riittää tärkeimpien nähtävyyksien katseluun, jos on liikenteessä koko päivän. Jos taas haluaa ottaa rennommin ja hengittääkin välillä niin kannattaa varata ainakin viikko tuonne. Vielä vinkki: Älä luota siihen että autoilijat väistävät suojatiellä liikkujaa. Roomassa on aivan hullu liikenne. Suojatien päälle tai risteyksen keskelle pysäköiminen on näköjään ihan normaalia, kuten myöskin punaisia päin ajaminen. Ja tosiaan suojatielläkin sai juosta henkensä edestä!

Laittelen tähän loppuun vielä muitakin kuvia kaupungilta.

Tiberin varrelta:

Mainioita kulkupelejä:

Pikkuriikkinen kirkko oli mukava piristys kaiken valtavuuden keskellä:

Hienoja taloja:

Tää oli ihan uskomatonta. Äijät vaan oli ja oli tossa samassa asennossa täysin liikkumatta. Täytyyhän tuossa olla joku tuki, mutta en nähnyt mitään vaikka kuinka yritin vakoilla:

En jaksa nyt tämän enempää jaaritella, kun olen vielä ihan väsynyt viikonlopun suorituksesta. Kuvat puhukoot puolestaan. Jos heräsi kysyttävää, niin kyselkää pois! Loppuviikosta laitan taas kuulumisia ja joulukuvia Valenciasta :)

Pikakatsaus kuluneesta viikosta

Laittelen nyt pikaisesti kuulumisia. Meidän internetyhteys on tökkinyt muutaman päivän aika pahasti, joten katsotaan tuleeko kuvien lisäämisestä yhtään mitään.
Viikko sitten olimme tosiaan katsomassa Levante-Barca peliä ja oli aikamoinen Iniesta/Messi show. En nyt kerro siitä sen enempää, kun olen kirjoitellut potkupallosta jo aikaisemmin aika paljon.

Heitän tässä samantien pallon teille lukijoille. Minulla ei ole hajuakaan ovatko kirjoitukseni sellaisia, että niitä kiinnostaa lukea, koska en ole saanut juurikaan kommentteja. Eli jos teillä on jotain toiveita mistä haluatte minun kertovan enemmän, niin laittakaa toiveita tulemaan! Viimeiseen blogipäivitykseen on aikaa enää alle kolme viikkoa.

Viime viikolla täällä ei ole tapahtunut sen kummempia. Yksityiskouluni opettaja Mónica on ollut lomalla ja saksalainen kurssikaverini on ollut kotimaassaan, joten olen ollut tunneilla yksin uuden opettajan kanssa. Hänen kanssaan ollaan menty pari tuntia aika hurjalla vauhdilla ja olen saanut tosissani tehdä töitä että olen pysynyt vauhdissa mukana. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut niin olen tykännyt noista yksityiskoulun tunneista kuin hullu puurosta. Vaikka välillä on väsyttänyt ennen tunteja niin silti olen aina mennyt tunneille eikä ikinä ole kaduttanut. Tunnit ovat myös hyvä tapa kysellä opettajalta kaikesta mikä mieltä on täällä askarruttanut. Olemme puhuneet paljon taloustilanteesta, jalkapallosta :D, koulusta ja kaikesta mikä mieleen on juolahtanut. Toissa viikolla puhuttiin muun muassa autokoulusta ja sen eroista Suomessa ja Espanjassa. Minusta kaikkein hauskinta oli että täällä autokoulun autoissa opettajalla on jarrupolkimen lisäksi myös kytkin ja kaasu. Kuulemma kaasu on sen takia että jos oppilas on teiden tukkona niin opettaja voi pistää lisää vauhtia :D Olen ehdottomasti sitä mieltä että sama käytäntö pitäisi ottaa myös meillä käyttöön. No ehkä ei kuitenkaan. Muutenkin olemme huomanneet saksalaisen kurssikaverini kanssa että me teemme asioita hyvin paljon samalla tavalla, kun taas täällä tehdään aivan eri tavalla. Niistä on saatu aina hyviä keskusteluita aikaiseksi. Laitan tähän vielä osoitteen tuonne minun kielikouluun. Ihan vaan sen varalta jos joku saa päähänpiston espanjan opiskelusta Valenciassa. Kouluhan järjestää vaikka minkälaisia kursseja, joten tänne voi tulla vaikka viikoksi tai kuukaudeksi intensiivikurssille. Koulun kautta järjestyy myös majoitus. http://www.route66idiomas.com/

Jos yksityiskoulun tunnit ovat olleet huippuja niin itse UPV:n espanjan tunnit ovat aivan kamalia :( Osa on jättänyt kurssin kesken ja loput kärvistelevät tunneilla jotta saisi opintopisteet. Opettaja on todella tiukka, mikä on ihan ok kun kurssilla on paljon porukkaa. Opetus on kuitenkin jotain niin järkyttävää että minulla kasvaa joka tunti kunnon tatti otsaan. Tai oikeastaan olen ihan raivon vallassa välillä. Tulee aina sellainen ikävä flash back lukion ruotsin tunneista. Opettaja käytti esimerkiksi subjunktiivin preesensin opettamiseen reilu puoli tuntia, jonka jälkeen hän oletti että se on kaikilla hallussa. Kaikki jotka espanjan kieltä tuntevat tietävät että ei subjunktiivia ihan puolessa tunnissa opetella. Viime tiistaina opeteltiin konditionaali ja oraciones condicionales taas reilussa puolessa tunnissa. Sen jälkeen niitä piti osata käyttää torstain kirjoitelmassa. Joo ei siinä mitään, mutta oraciones condicionales käytössä täytyy osata subjunktiivin imperfekti ja subjunktiivin pluskvamperfekti, joita emme ole opetelleet ollenkaan. Olemme kirjoittaneet kurssilla nyt kolme kirjoitelmaa. Esim. viime torstaina piti käyttää siis konditionaalia, menneitä aikamuotoja, subjunktiivia, imperatiivia ja idiomilauseita. Aikaa oli 35 minuuttia ja vähimmäis sanamäärä oli 250. Jos jää sen alle niin hylsy tulee. Että silleen. Minulla on se hyvä puoli että yksityistunneilla käydään samoja kielioppiasioita samaan aikaan ja opin ne siellä. Jos en kävisi niillä tunneilla niin en luultavasti pääsisi UPV:ssa espanjan kurssia läpi. Mutta se siitä. Sittenhän sen näkee miten kurssin kanssa käy.

Nyt kun sivusin jo vähän tuota autoilua niin siitä on hyvä jatkaa. Kaikki varmasti tietävät minkälainen autoilukulttuuri on Etelä-Euroopassa. Suomalaisen silmään se näyttää melko kaaoottiselta. Nyt kun olen tuota liikennettä täällä muutaman kuukauden ajan seuraillut, niin se tuntuu toimivan täällä todella hyvin. Vauhtia on miljoona ja kaistaviivat ovat lähinnä viitteellisiä. Kuitenkin kaikki toimii. Jos täällä alettaisiin ajaa niin kuin Suomessa niin tiet olisivat samantien tukossa. Tietysti täällä vauhtien ollessa aika hurjia, niin silloin kun kolaroidaan niin käy astetta huonommin. Välillä on hauska seurailla kun ihmiset parkeeraavat. Täällä parkkipaikat ovat todella kortilla ja jos et osaa sujuvasti taskuparkkeerausta niin parkkipaikan voi unohtaa. Ihmiset täällä saavat kyllä survottua sen auton aivan käsittämättömän pieniin koloihin. Se tarkoittaa myös sitä että täällä puskurit saavat kyytiä. On aivan normaalia että parkkeeratessa sekä etu- että takapuskuri ottaa hittiä. Itse en tulisi tänne omalla autolla ollenkaan. Vaikka itse osaisi ajaa niin ettei tule kolhuja, niin voi olla melko varma että parkista autoa hakiessa siihen on tullut muutama lommo. Täällä aivan uudet autot ovat vielä melko hyvässä pellissä, mutta vähänkään vanhemmat autot ovat lommoilla ja naarmuilla. Olen pari kertaa nähnyt myös jeesusteipillä paikkailtua autonpeltiä :D

Sitten viikon pääasiaan. Kuten jo viimeeksi kerroin, niin kävimme eilen tutustumassa oliiviöljytehtaaseen. Se sijaitsee Alturan kylässä vajaan tunnin ajomatkan päässä Valenciasta. Tehdas on melko pieni ja se tuottaa parasta mahdollista laatua. Suurin osa menee vientiin. Oliivit tulevat tehtaalle paikallisilta tuottajilta. En oikein tiedä toimiiko yritys osuuskuntaperiaatteella vai miten. Tehdasvierailun jälkeen kävimme läheisen luostarin raunioilla ja samalla näimme paikallista maaseutua. Oli kiva reissu ja säätkin suosivat :)

Tässä niitä kasvaa:

Tässä niitä kerätään: Kuten huomaatte täällä keruu tehdään edelleen perinteisesti käsin :)

Näin ne aloittavat prosessin tehtaalla:

Ja täällä sitä sitten on:

Tehtaan yhteydessä oli myymälä jossa oli tehtaan omia tuotteita myynnissä. Ostin sieltä vähän tuomisia.

Matkalla luostarille oli oliivipuiden lisäksi muita hedelmäviljelmiä:

Vall de Crist -luostarin rauniot. Luostari on rakennettu 1300-luvun lopulla ja käytössä se oli aina 1800-luvun puoliväliin asti. Nyt paikkaa ilmeisesti yritetään kunnostaa. Tosin aika alkutekijöissä vielä ollaan.

Ja sen kunniaksi että Suomeen tuli talvi niin tässä on kuva "samaan aikaan täällä"

Tässä olivat tämän viikon kuulumiset. Ensi viikolla taas lisää. Tulevalla viikolla täällä on torstaina ja lauantaina juhlapäivät. Tarkoittaa sitä että perjantaina on puente, eli silta jolloin ei ole tunteja. Minä lähden yhden suomalaisen tytön kanssa Roomaan muutamaksi päiväksi.  Laittelen sitten sen jälkeen taas päivitystä :) Hasta luego!